Pink grasshopper and camp - Vaaleanpunainen heinäsirkka ja leiri

 

A pink grasshopper! I spotted a pink grasshopper in my garden and shared a photo of it to my family. My youngest son immediately informed me having just read an online article of an evening newspaper which told about a similar observation. The article told young grasshoppers are pink. 

                                                      

Spending time on my lot teaches me a lot about nature. I see wonders of the creation everywhere. I opened the outhouse door once and noticed a wasp which had started to build a nest on it. Unfortunately, in such a place I had to remove it. 

                                 

I have spotted different spiders and beetles, caterpillars and butterflies and caught them with my camera. 

                           

                                         

           

When I was a child, I had an opportunity to spend summers in the countryside where my family rented a summer place. The place was full of summer houses and they were all rented by my father’s workmates. The boy living in the other end of the house where we lived collected butterflies. He taught me and my brother all about it and I was an enthusiastic collector myself. These days I think it was a horrible thing, but I got to know a lot of names of different butterflies (which I tend to forget now). It’s so wonderful that we have so good cameras these days. It’s so, so much better and wiser to catch insects this way!

My roses didn’t grow again, but other flowers bloomed well – and are still blooming, because there are different blooming times for them. This spring I brought a common hepatica to my land. It will be interesting to see if it will be there next spring. 

               

Also, my kitchen garden has been a delight. I planted salad, dill, parsley, tarragon, spinach, kale, potato and zucchini. They have all grown so well. And my first fresh strawberry milk tasted the best ever!

I finished a dish washing table just in time before the national flag was raised for the first time on my land. It was the beginning of the children’s camp of our family that my eldest daughter designed with her husband. She got the idea because other camps we cancelled due to COVID-19. Everybody was there except for my husband, who had to be working.

Tents and sleeping bags, running and children’s voices, plants, crafts, the camp Olympics, a kiosk, a fishing booth, Bible teaching, evening fire, singing, solar garden lights in the dimness of the late summer night and, of course, camp certificates for all kids. Without the blessing of a lovely sunny weather all this wouldn’t have come true. It was awesome! 

                                       

                                                         

                               

                                                  

Vaaleanpunainen heinäsirkka ja leiri

Vaaleanpunainen heinäsirkka! Löysin puutarhastani vaaleanpunaisen heinäsirkan ja jaoin kuvan siitä perheelleni. Nuorin poikani kertoi heti minulle, että oli juuri lukenut netistä erään iltalehden artikkelin samanalaisesta havainnosta. Artikkelissa kerrottiin, että nuoret heinäsirkat ovat vaaleanpunaisia. 

Ajan viettäminen tontillani opettaa minulle paljon luonnosta. Näen kaikkialla luomakunnan ihmeitä. Kerran avasin huussin oven ja huomasin, että ampiainen oli aloittanut pesän rakentamisen siihen. Valitettavasti minun oli poistettava se tuosta paikasta. Olen nähnyt erilaisia hämähäkkejä ja kovakuoriaisia, toukkia ja perhosia ja pyydystänyt niitä kamerallani. Kun olin lapsi, minulla oli mahdollisuus viettää kesät maalla, mistä perheeni vuokrasi kesäpaikan. Tuo paikka oli täynnä kesämökkejä ja kaikissa niissä oli vuokralla isäni työkavereita. Meidän talomme toisessa päässä asunut poika keräili perhosia. Hän opetti minulle ja veljelleni kaiken siitä ja olin itsekin innokas keräilijä. Nykyisin ajattelen, että se oli kamalaa, mutta opin tuntemaan paljon eri perhosten nimiä (joita nyt jo unohdan). On niin ihanaa, että nykyään on niin hyvät kamerat. On niin, niin paljon parempaa ja viisaampaa pyydystää hyönteisiä tällä tavalla!

Ruusuni eivät kasvaneet uudelleen, mutta muut kukat kukkivat hyvin – ja kukkivat yhä, koska niillä on eri kukkimisaikoja. Toin tänä keväänä sinivuokon maalleni. On mielenkiintoista nähdä, onko se siellä ensi keväänä.

Myös keittiöpuutarhani on ollut ilo. Kylvin salaattia, tilliä, persiljaa, rakuunaa, pinaattia, lehtikaalia, perunaa ja kesäkurpitsaa. Kaikki ovat kasvaneet niin hyvin. Ja ensimmäinen mansikkamaitoni maistui parhaalle ikinä!

Sain tiskipöydän valmiiksi juuri ennen kuin kansallislippu nousi salkoon maallani ensimmäisen kerran. Alkoi ensimmäinen perhekuntamme lastenleiri, jonka vanhin tyttäreni oli suunnitellut miehensä kanssa. Tyttäreni sai idean, koska muut leirit peruuntuivat koronan takia. Kaikki olivat siellä, paitsi mieheni, jonka piti olla töissä.

Telttoja ja makuupusseja, juoksua ja lasten ääniä, kasveja, askarteluja, leiriolympialaiset, kioski, ongintaa, Raamatun opetusta, iltanuotio, laulua, aurinkokennovaloja myöhään kesäillan hämärässä ja tietenkin leiritodistukset kaikille lapsille. Ilman ihanan aurinkoisen ilman siunausta kaikki tämä ei olisi toteutunut. Se oli mahtavaa!