Potatoes, patio and plans - Perunoita, patio ja päätöksiä

 

It happened again – the year is almost in the end and I haven’t written since August! It’s the last moment to update things before the obligatory winter silence.

              

So, we got the patio. I built it with my husband. A pity it came so late in the autumn we couldn’t really enjoy it this year. I also got my first bucket of potatoes!

                                                    

                         

This autumn has been quite exciting in two ways. We have already planned on the next summer. The weather has been very mild and there still isn’t much snow. We made an appointment with two men on the shore in November. We agreed on dredging of the lake shore. In our case it means working for getting the mud away from the lake in one part of the shore to make it suitable for a little swim, which otherwise would be quite impossible in this type of shallow lake. At this time of the year I can now proudly tell that the process has been completed with the necessary paperwork and the shore has already been done. 

We also paid a visit to the local log cottage building company and asked for a small customized log building which we now have ordered from them.  We are so excited.

This is a great way to end this year and I’m already looking forward to next spring!

 

Näin kävi taas – vuosi on lähes lopuillaan enkä ole kirjoittanut elokuun jälkeen! On viimeinen hetki päivittää kuulumiset ennen pakollista talvihiljaisuutta.

Saimme patiomme. Rakensin sen mieheni kanssa. Harmi, että se tuli niin myöhään, ettemme oikeastaan ehtineet nauttia siitä tänä vuonna. Sain myös ensimmäisen sangolliseni perunoita!

       

Tämä syksy on ollut jännittävä kahdella tavalla. Olemme jo suunnitelleet ensi kesää. Sää on ollut todella leuto eikä vieläkään ole paljon lunta. Järjestimme tapaamisen rannalla kahden miehen kanssa marraskuussa. Sovimme rannan ruoppauksesta. Meidän tapauksessa se tarkoittaa rannan työstämistä niin, että muta saadaan pois järvestä yhdestä rannan kohdasta niin, että se soveltuu pienimuotoiseen uintiin, mikä muuten olisi mahdotonta tämän kaltaisessa matalassa järvessä. Tähän aikaan vuodesta voin nyt ylpeästi kertoa, että prosessi on valmis tarvittavine paperitöineen ja ranta on jo ruopattu. 

Kävimme myös paikallisen hirsimökkirakentajan luona kysymässä pientä toiveidemme mukaista hirsirakennusta, jonka olemme nyt tilanneet heiltä. Olemme niin innoissamme.

Tähän on hyvä päättää tämä vuosi ja minä odotan jo innolla ensi kevättä!

     

Pink grasshopper and camp - Vaaleanpunainen heinäsirkka ja leiri

 

A pink grasshopper! I spotted a pink grasshopper in my garden and shared a photo of it to my family. My youngest son immediately informed me having just read an online article of an evening newspaper which told about a similar observation. The article told young grasshoppers are pink. 

                                                      

Spending time on my lot teaches me a lot about nature. I see wonders of the creation everywhere. I opened the outhouse door once and noticed a wasp which had started to build a nest on it. Unfortunately, in such a place I had to remove it. 

                                 

I have spotted different spiders and beetles, caterpillars and butterflies and caught them with my camera. 

                           

                                         

           

When I was a child, I had an opportunity to spend summers in the countryside where my family rented a summer place. The place was full of summer houses and they were all rented by my father’s workmates. The boy living in the other end of the house where we lived collected butterflies. He taught me and my brother all about it and I was an enthusiastic collector myself. These days I think it was a horrible thing, but I got to know a lot of names of different butterflies (which I tend to forget now). It’s so wonderful that we have so good cameras these days. It’s so, so much better and wiser to catch insects this way!

My roses didn’t grow again, but other flowers bloomed well – and are still blooming, because there are different blooming times for them. This spring I brought a common hepatica to my land. It will be interesting to see if it will be there next spring. 

               

Also, my kitchen garden has been a delight. I planted salad, dill, parsley, tarragon, spinach, kale, potato and zucchini. They have all grown so well. And my first fresh strawberry milk tasted the best ever!

I finished a dish washing table just in time before the national flag was raised for the first time on my land. It was the beginning of the children’s camp of our family that my eldest daughter designed with her husband. She got the idea because other camps we cancelled due to COVID-19. Everybody was there except for my husband, who had to be working.

Tents and sleeping bags, running and children’s voices, plants, crafts, the camp Olympics, a kiosk, a fishing booth, Bible teaching, evening fire, singing, solar garden lights in the dimness of the late summer night and, of course, camp certificates for all kids. Without the blessing of a lovely sunny weather all this wouldn’t have come true. It was awesome! 

                                       

                                                         

                               

                                                  

Vaaleanpunainen heinäsirkka ja leiri

Vaaleanpunainen heinäsirkka! Löysin puutarhastani vaaleanpunaisen heinäsirkan ja jaoin kuvan siitä perheelleni. Nuorin poikani kertoi heti minulle, että oli juuri lukenut netistä erään iltalehden artikkelin samanalaisesta havainnosta. Artikkelissa kerrottiin, että nuoret heinäsirkat ovat vaaleanpunaisia. 

Ajan viettäminen tontillani opettaa minulle paljon luonnosta. Näen kaikkialla luomakunnan ihmeitä. Kerran avasin huussin oven ja huomasin, että ampiainen oli aloittanut pesän rakentamisen siihen. Valitettavasti minun oli poistettava se tuosta paikasta. Olen nähnyt erilaisia hämähäkkejä ja kovakuoriaisia, toukkia ja perhosia ja pyydystänyt niitä kamerallani. Kun olin lapsi, minulla oli mahdollisuus viettää kesät maalla, mistä perheeni vuokrasi kesäpaikan. Tuo paikka oli täynnä kesämökkejä ja kaikissa niissä oli vuokralla isäni työkavereita. Meidän talomme toisessa päässä asunut poika keräili perhosia. Hän opetti minulle ja veljelleni kaiken siitä ja olin itsekin innokas keräilijä. Nykyisin ajattelen, että se oli kamalaa, mutta opin tuntemaan paljon eri perhosten nimiä (joita nyt jo unohdan). On niin ihanaa, että nykyään on niin hyvät kamerat. On niin, niin paljon parempaa ja viisaampaa pyydystää hyönteisiä tällä tavalla!

Ruusuni eivät kasvaneet uudelleen, mutta muut kukat kukkivat hyvin – ja kukkivat yhä, koska niillä on eri kukkimisaikoja. Toin tänä keväänä sinivuokon maalleni. On mielenkiintoista nähdä, onko se siellä ensi keväänä.

Myös keittiöpuutarhani on ollut ilo. Kylvin salaattia, tilliä, persiljaa, rakuunaa, pinaattia, lehtikaalia, perunaa ja kesäkurpitsaa. Kaikki ovat kasvaneet niin hyvin. Ja ensimmäinen mansikkamaitoni maistui parhaalle ikinä!

Sain tiskipöydän valmiiksi juuri ennen kuin kansallislippu nousi salkoon maallani ensimmäisen kerran. Alkoi ensimmäinen perhekuntamme lastenleiri, jonka vanhin tyttäreni oli suunnitellut miehensä kanssa. Tyttäreni sai idean, koska muut leirit peruuntuivat koronan takia. Kaikki olivat siellä, paitsi mieheni, jonka piti olla töissä.

Telttoja ja makuupusseja, juoksua ja lasten ääniä, kasveja, askarteluja, leiriolympialaiset, kioski, ongintaa, Raamatun opetusta, iltanuotio, laulua, aurinkokennovaloja myöhään kesäillan hämärässä ja tietenkin leiritodistukset kaikille lapsille. Ilman ihanan aurinkoisen ilman siunausta kaikki tämä ei olisi toteutunut. Se oli mahtavaa! 

                                                    

                                     

Wash your hands! - Peskää kätenne!

Wash your hands!

I had planned to finish a hand washing corner in the toilet this time. As I drove through my hometown thinking of my project, I remembered I still need a mirror. So, before leaving the town I decided to try my luck and drove to a local flea market where people sell their old stuff. I had already found a nice linen tapestry for the corner there. I was lucky, I found a mirror. Usually, I tend to call this kind of luck providence!  

I used the paint I had used for the exterior of the shed. Having already started painting I noticed I was too eager again and didn’t think I should have attached masking tape before. So, I started adding the tape where needed but forgot the wet paint on the wall. I leaned on it and got paint on my arm and sleeve, of course. I am sometimes too hasty in doing things and very, very short with memory on what I had just earlier been doing. (My cooking is horrible. If something interrupts me, I don’t remember something cooks on the stove!)

 

The outcome pleased me a lot. My daughter’s family had given the water carrier with tap. The old wash basin I had already in our earlier home, as well as the small table. The lovely straw hat is from my best friend. The text on the towel hook says: Paws. I absolutely had to reuse the hook that used to hang our dog’s towel! Tapestry from the flea market says: “Yesterday is history, tomorrow is mystery, but today is a gift!” My son reminded me about the last verse: “That’s why it’s called present!”

I finished my corner project just in time. My daughter arrived with her three children. They used the bio toilet and washed hands. They came for food and washed their hands. Look at the wash basin in the picture. Hands were truly been washed!

Peskää kätenne!

Olin tällä kertaa suunnitellut tekeväni käsienpesunurkkauksen valmiiksi vessaan. Ajaessani kotikaupunkini halki projekti mielessäni, muistin, että tarvitsen vielä peilin. Ennen kaupungista lähtöä päätin siis kokeilla onneani ja ajoin paikalliselle kirpputorille, missä ihmiset myyvät vanhoja tavaroitaan. Olin löytänyt sieltä jo kivan pellavaseinävaatteen nurkkaukseen. Olin onnekas, löysin peilin. Tapanani on yleensä kutsua tällaista onnea johdatukseksi!

Käytin samaa maalia kuin vajan ulkoverhouksessa. Kun olin jo aloittanut maalaamisen, huomasin, että olin taas liian innokas enkä ajatellut, että olisi pitänyt laittaa maalarin teippiä. Niinpä aloin laittaa teippiä tarvittaviin paikkoihin, mutta unohdin märän maalin seinällä. Nojasin siihen ja sain tietenkin maalia käsivarteeni ja hihaani. Olen joskus liian tohkeissani asioiden tekemisessä ja muistini on hyvin, hyvin lyhyt siihen nähden, mitä olin juuri aiemmin ollut tekemässä. (Kokkailuni on kamalaa. Jos jokin keskeyttää minut, en muista, että jotain on hellalla!)

Lopputulos miellytti minua kovasti. Tyttäreni perhe oli antanut hanallisen vesisäiliön. Vanha pesuvati minulla oli jo aikaisemmassa kodissani, samoin pieni pöytä. Ihana olkihattu on parhaalta ystävältäni. Pyyhekoukussa lukee: Tassut.  Minun oli ehdottomasti hyödynnettävä koukku, joka oli aikaisemmin toiminut koiramme pyyhekoukkuna! Kirpputorilta ostetussa seinävaatteessa lukee: ”Eilinen on mennyt, huominen on mysteeri, mutta tämä päivä on lahja!” Poikani muistutti minua viimeisestä lauseesta: ”Siksi sitä sanotaan nykyhetkeksi”. (Englannin kielessä sanalla nykyhetki on myös merkitys lahja: gift = present.)

Sain nurkkaprojektini päätökseen juuri ajoissa. Tyttäreni saapui kolmen lapsensa kanssa. He käyttivät biovessaa ja pesivät käsiänsä. He tulivat syömään ja pesivät käsiänsä. Katsohan pesuvatia kuvassa. Käsiä todellakin pestiin!

Spring visit

We had a long holiday weekend because of May Day (or the First of May celebration, which was not celebrated much because the massive covid-19 coronavirus pandemic having got a grip on the whole world, lives all around have been under various restrictions now.)

On the second of May we took a day to spend the first time on my piece of land in 2020. 

Soon after we arrived we heard a sound of a big bird. I don’t recognize birds by their sounds! At first we thought it was the whooper swan, which year after year comes to nest on the island in the lake. Then we noticed two tall long-necked cranes walking on the swamp at the right side shore of the lake. I’m quite sure I also caught a glimpse of the falcon, which summer after summer haunts the swans with their chicks. A pity!

Soon after that we noticed the sweet swan couple, too. It seemed they had started nesting. And the great spotted woodpecker seemed to be busy in proximity to its nesting tree again. 

Everything was bare and dry after winter. Dry grass and leaves everywhere, nothing green yet - much. Something very nice I found though. The wood anemones, which I brought from our garden last year, had started to grow and spread. I was so pleased! I brought these anemones originally from my father’s birth place, which is in the Karelian Isthmus belonging to Russia these days. He was evacuated for the second and the last time with his family from their own piece of land there in 1944. 

Some other of my plants had also started to grow a little. Good! Only the roses that I liked so much had obviously been very tasty to some creature during the winter - they had been eaten and what was left makes me curious about what will happen after this. 
My husband couldn't resist testing the chain saw after winter. He felled the dead tree trunk, which stood beside the fireplace. Done now!

It was great: at the fire, in the nature, on my land - on my piece of land in the middle of nowhere! 

P.S. Since some of my friends don't read English I have decided to do the Finnish version as well. 

Meillä oli pitkä lomaviikonloppu vapun takia (jota ei juurikaan juhlittu, koska massiivisen covid-19 koronaviruspandemian saatua otteeseensa koko maailman kaikki on ollut joka puolella kovin rajoitettua nyt).

Toinen päivä toukokuuta vietimme päivän maallani ensimmäisen kerran vuonna 2020. Pian sen jälkeen, kun olimme saapuneet, kuulimme ison linnun äänen. En minä tunnista lintujen ääniä! Luulimme ensin, että se oli se laulujoutsen, joka vuosi toisensa jälkeen saapuu pesimään järvellä olevaan saareen. Sitten huomasimme kaksi korkeaa pitkäkaulaista kurkea kävelemässä suolla järven oikeanpuoleisella rannalla. Olen melko varma, että näin myös sen haukan, joka kesä toisensa jälkeen vainoaa joutsenia poikasineen. Harmi! Pian tämän jälkeen näimme myös suloisen joutsenpariskunnan. Näytti siltä, että ne olivat aloittaneet pesinnän. Ja käpytikkakin näytti olevan taas touhuissaan pesintäpuunsa lähistöllä. 
Kaikki oli talven jäljiltä karua ja kuivaa. Kuivaa ruohoa ja lehtiä joka puolella, ei vielä mitään vihreää - paljonkaan. Jotain mukavaa löysin kuitenkin. Valkovuokot, jotka toin puutarhastamme viime vuonna, olivat alkaneet kasvaa ja levitä. Olin niin tyytyväinen!Toin nämä valkovuokot alunperin isäni syntymäpaikalta, joka on Karjalan kannaksella nykyisellä Venäjällä. Hänet evakuoitiin toisen ja viimeisen kerran perheineen heidän omalta maapalaseltaan vuonna 1944. 
Jotkut muutkin kasveistani olivat alkaneet kasvaa hieman. Hyvä! Ainoastaan  ruusut, joista olin pitänyt niin paljon, olivat nähtävästi olleet kovin maukkat jollekin otukselle talven aikana, ne oli syöty ja se, mitä on jäljellä, saa minut uteliaaksi siitä, mitä niille mahtaa tämän jälkeen tapahtua. 
Mieheni ei voinut vastustaa moottorisahan testausta talven jälkeen. Hän kaatoi kuolleen puunrungon, joka oli nuotiopaikan vieressä. Nyt se on tehty!
Oli suurenmoista: tulilla, luonnossa, minun maallani - minun maallani keskellä metsää!