The spring came
The snow melted and we headed for our place at "our" small lake. In fact, it was the Ascension Day in the beginning of May. The sun shone all day and it really felt like summer. My wood anemones were there. And the beautiful blue common hepatica, which I planted last year, had survived the winter. I did some raking, checked the garden, found the cow skull which had been lost under vegetation for a few years, decided on where to finally plant the "Finland 100 years" spruces and saw that the ants had also started working busy on their paths from and to their huge nest. My husband tested the chain saw and put the tiles together again to make us a barbecue on the shore. The outcome of dredging was the most interesting thing to see for the first time. Now, under the water, there is a small basin which enables us to dip into the lake without getting muddy. This is such a relief. And we dipped, three times. This is a good start for a new summer. It will bring along a lot of work, but I will tell you about it later.
Kevät tuli
Lumi suli ja me suuntasimme omaan paikkaamme pienen "järvemme" rannalle. Itse asiassa se oli helatorstai toukokuun alussa. Aurinko paistoi koko päivän ja tuntui todella kesältä. Valkovuokkoni olivat siellä. Ja kaunis sininen sinivuokko, jonka istutin viime kesänä, oli selvinnyt talven yli. Haravoin hiukan, katsastin puutarhan, löysin lehmän kallon, joka oli ollut jo muutaman vuoden kadoksissa kasvillisuuden peitossa, päätin minne lopultakin "Suomi 100 vuotta" -kuuset istutetaan ja näin, että muurahaiset olivat myös alkaneet kiireisen työskentelyn poluillaan pois suuresta pesästään ja takaisin. Mieheni testasi moottorisahaa ja kasasi tiilet meille taas grilliksi rannalle. Ruoppauksen tuloksen näkeminen ensimmäistä kertaa oli jännittävintä. Nyt veden alla on pieni syvänne, joka mahdollistaa meille kastautumisen mutaantumatta. Tämä on iso helpotus. Ja me kastauduimme, kolme kertaa. Tämä on hyvä alku kesälle. Se tuo mukanaan paljon työtä, mutta kerron siitä myöhemmin.
