Spring visit

We had a long holiday weekend because of May Day (or the First of May celebration, which was not celebrated much because the massive covid-19 coronavirus pandemic having got a grip on the whole world, lives all around have been under various restrictions now.)

On the second of May we took a day to spend the first time on my piece of land in 2020. 

Soon after we arrived we heard a sound of a big bird. I don’t recognize birds by their sounds! At first we thought it was the whooper swan, which year after year comes to nest on the island in the lake. Then we noticed two tall long-necked cranes walking on the swamp at the right side shore of the lake. I’m quite sure I also caught a glimpse of the falcon, which summer after summer haunts the swans with their chicks. A pity!

Soon after that we noticed the sweet swan couple, too. It seemed they had started nesting. And the great spotted woodpecker seemed to be busy in proximity to its nesting tree again. 

Everything was bare and dry after winter. Dry grass and leaves everywhere, nothing green yet - much. Something very nice I found though. The wood anemones, which I brought from our garden last year, had started to grow and spread. I was so pleased! I brought these anemones originally from my father’s birth place, which is in the Karelian Isthmus belonging to Russia these days. He was evacuated for the second and the last time with his family from their own piece of land there in 1944. 

Some other of my plants had also started to grow a little. Good! Only the roses that I liked so much had obviously been very tasty to some creature during the winter - they had been eaten and what was left makes me curious about what will happen after this. 
My husband couldn't resist testing the chain saw after winter. He felled the dead tree trunk, which stood beside the fireplace. Done now!

It was great: at the fire, in the nature, on my land - on my piece of land in the middle of nowhere! 

P.S. Since some of my friends don't read English I have decided to do the Finnish version as well. 

Meillä oli pitkä lomaviikonloppu vapun takia (jota ei juurikaan juhlittu, koska massiivisen covid-19 koronaviruspandemian saatua otteeseensa koko maailman kaikki on ollut joka puolella kovin rajoitettua nyt).

Toinen päivä toukokuuta vietimme päivän maallani ensimmäisen kerran vuonna 2020. Pian sen jälkeen, kun olimme saapuneet, kuulimme ison linnun äänen. En minä tunnista lintujen ääniä! Luulimme ensin, että se oli se laulujoutsen, joka vuosi toisensa jälkeen saapuu pesimään järvellä olevaan saareen. Sitten huomasimme kaksi korkeaa pitkäkaulaista kurkea kävelemässä suolla järven oikeanpuoleisella rannalla. Olen melko varma, että näin myös sen haukan, joka kesä toisensa jälkeen vainoaa joutsenia poikasineen. Harmi! Pian tämän jälkeen näimme myös suloisen joutsenpariskunnan. Näytti siltä, että ne olivat aloittaneet pesinnän. Ja käpytikkakin näytti olevan taas touhuissaan pesintäpuunsa lähistöllä. 
Kaikki oli talven jäljiltä karua ja kuivaa. Kuivaa ruohoa ja lehtiä joka puolella, ei vielä mitään vihreää - paljonkaan. Jotain mukavaa löysin kuitenkin. Valkovuokot, jotka toin puutarhastamme viime vuonna, olivat alkaneet kasvaa ja levitä. Olin niin tyytyväinen!Toin nämä valkovuokot alunperin isäni syntymäpaikalta, joka on Karjalan kannaksella nykyisellä Venäjällä. Hänet evakuoitiin toisen ja viimeisen kerran perheineen heidän omalta maapalaseltaan vuonna 1944. 
Jotkut muutkin kasveistani olivat alkaneet kasvaa hieman. Hyvä! Ainoastaan  ruusut, joista olin pitänyt niin paljon, olivat nähtävästi olleet kovin maukkat jollekin otukselle talven aikana, ne oli syöty ja se, mitä on jäljellä, saa minut uteliaaksi siitä, mitä niille mahtaa tämän jälkeen tapahtua. 
Mieheni ei voinut vastustaa moottorisahan testausta talven jälkeen. Hän kaatoi kuolleen puunrungon, joka oli nuotiopaikan vieressä. Nyt se on tehty!
Oli suurenmoista: tulilla, luonnossa, minun maallani - minun maallani keskellä metsää!